NFC

Lähitunnistus

NFC (Near Field Communication) eli lähitunnistus on myös RFID-tekniikkaa, mutta sitä ei siihen aina osata yhdistää. Lähitunnistus on nimensä mukaisestikin suunniteltu toimimaan hyvin pienillä lukuetäisyyksillä. Käytännössä tunnisteen lukeminen tapahtuu koskettamalla sitä lukulaitteeseen.

Kaupassa nähty lähimaksaminen, laitteiden parittaminen tai tuotetiedon hakeminen kännykällä tarraa koskettaen ovat useimmiten toteutettu lähitunnistuksen avulla.

NFC-toimii taajuudella 13,56 MHz ja siihen liittyvät toiminnot on kuvattu ISO/IEC 14443- sekä ISO 15693 -standardeissa.

Jokaisessa tunnisteessa on yksilöllinen pysyvästi asetettu ID-numero (sarjanumero). Tunnisteeseen kirjoitetaan harvemmin web-linkin lisäksi muita tietoja. Varsinainen tieto sijaitsee yleensä erillisessä tietokannassa, johon ID-numerolla viitataan.

Arkisia käyttökohteita

Lähitunnistuksesta on tullut niin yleistä, että sitä käytetään päivittäin sen kummemmin kiinnittämättä huomiota sen teknologiaan.

Linja-autossa luettu matkakortti on usein toteutettu NFC-tekniikalla. Työpaikan henkilökortti voi olla varustettu tunnisteella. Ovet voivat avautua tunnisteella uimahallissa tai kuntosalilla.

Tunnisteita voidaan käyttää myös markkinoinnissa, jolloin tunnisteen luettua käyttäjä ohjautuu automaattisesti ennalta määritellylle nettisivulle. Sama pätee myös erilaisten tuotetietojen jakamisen kanssa.

Lukijat

Tunnisteiden lukemiseen käytetään yleensä joko NFC-ominaisuudella varustettua puhelinta tai erillistä lukulaitetta.
Markkinoilla olevat NFC-puhelimet löydät täältä.
Haluttaessa käyttää puhelimen NFC-ominaisuutta, se pitää laittaa ensin päälle puhelimen asetuksista.
Sen jälkeen täytyy käynnistää tekniikkaa hyödyntävä ohjelma.
Jos tunnisteeseen on ohjelmoitu web-osoite, puhelimen selain käynnistyy automaattisesti ja tunnisteeseen ohjelmoitu linkki avautuu.
NFC:n käyttäminen tapahtuu koskettamalla puhelimella tarraa, korttia, nappia tai muuta tunnistetta. Useimmiten puhelimen NFC-antenni sijaitsee puhelimen taka- tai yläosassa. Asia selviää kokeilemalla.
Erillisiä lukijoita käytetään usein tietokoneella USB:n kautta tai vaihtoehtoisesti vaikka tabletilla, johon lukija on liitetty Bluetoothin avulla. Lukijoiden toimintaperiaate on hyvin paljon viivakoodinlukijan kaltainen, silloin kun puhutaan pelkästä tunnisteen lukemisesta. Kaikilla lukijoilla tunnisteen kirjoittaminen ei onnistu, vaan osa lukijoista on tarkoitettu ainoastaan tunnisteen ID-numeron lukemiseen.

NFC-sovellukset puhelimeen

Sovelluksia Android-puhelimille erityisesti satunnaiseen käyttöön on ilmaiseksi saatavilla Play-kaupasta.

Tunnisteen lukemiseen ja kirjoittamiseen soveltuvat Trigger ja TagWriter. Tunnistetiedon lukemiseen TagInfo.

Palveluntarjoajat saattavat jakaa omia puhelimiin tarkoitettuja ohjelmia tunnisteiden avulla. Tällöin käyttäjän pitää lukea ko. tunniste ja hyväksyä ohjelma ladattavaksi, asennettavaksi ja käytettäväksi.

Tunnisteet

Tunnisteita löytyy markkinoilta useita erilaisia. Valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat mm. käyttötarkoitus, käyttöympäristö, kiinnityspinta ja fyysinen koko.

Erilaisia tunnistetyyppejä:
- Tarrat
- Avaimenperät
- Napit
- Kortit
- On-metal
- Kovat koteloidut tunnisteet

Tunnisteiden valinnassa kannattaa huomioida sen IP-luokitus. IP-luokituksen merkitys korostuu silloin, kun tunnisteita käytetään vaihtelevissa olosuhteissa. Muun muassa pöly, kosteus ja käyttölämpötila voivat vaurioittaa tunnistetta ja/tai lyhentää tunnisteen käyttöikää.

NFC-tunnistesirujen vertailutaulukko.

Tunnisteita on erityyppisiä ja niissä voi olla eri määrä muistia.

Tunnistesiru Muistin koko(käyttömuisti) URL-merkkejä Teksti-merkkejä NFC-luokka
Ultralight 48 41 39 Type2
NTAG203 144 132 130 Type2
NTAG212 128 132 130 Type2
NTAG213 144 132 130 Type2
NTAG213 888 854 852 Type2
Mifare 1K 1024 256 709 Classic
Sirutyyppejä on lisäksi paljon muita esim. DESFire, FeliCa, Topaz. Ne eivät pääsääntöisesti toimi NFC-puhelimissa. Taulukosta voit katsoa tunnisteen perusasiat. Yleensä type2-tunnisteet toimivat puhelimissa.

Useimmat tunnisteet voidaan myös lukita salasanalla niin, että niihin ohjelmoitua tietoa ei voi muuttaa.