RFID

Mitä RFID on?

RFID on lyhenne sanoista Radio Frequency IDentification ja se tarkoittaa suomeksi radiotaajuista tunnistusta.

Hyvin pelkistäen voidaan sanoa, että RFID on teknologia, joka on askel viivakoodista eteenpäin.

RFID-järjestelmä koostuu RFID-tunnisteesta, RFID-lukijalaitteesta antenneineen sekä tietojärjestelmästä, johon tyypillisesti kuuluu tietokanta ja tarvittava ohjelmisto tietojen vastaanottamiseen RFID-lukijalta sekä käyttöliittymä

Pelkistetty kuva RFID-järjestelmästä

Pelkistetty kuva RFID-järjestelmästä.

RFID-tunnisteista

RFID-tunnisteista käytetään myös nimeä RFID-tag(i) tai yksinkertaisesti vain tagi.

RFID-tagi koostuu kahdesta osasta, sirusta ja antennista.

Jos kyseessä on ns. aktiivinen tunniste lisäksi kokonaisuuteen kuuluu myös akku tai paristo.

rfid ja nfc-tunniste
Vasemmalla eräs UHF Gen2 RFID-tunniste. Oikealla NFC-tunniste.
Tunnisteen tyypin voi usein tunnistaa sen muodosta; NFC-tunnisteen antennikuvio on sulkeutuva kehä.

Kun RFID-tunniste saa energiansa RFID-lukijan antennista, puhutaan passiivisesta RFID-tunnisteesta.

Kun RFID-tunnisteen yhteydessä on virtaa syöttävä akku tai paristo, puhutaan aktiivisesta RFID-tunnisteesta.

Jos RFID-tunnisteeseen on liitetty esimerkiksi antureita, joiden virransyöttöön tarvitaan paristo, mutta RFID-luenta tapahtuu passiivisen RFID-tunnisteen tapaan, puhutaan semi-passiivisesta RFID-tunnisteesta.

RFID-lukijat

RFID-lukijoita on kiinteästi asennettavia, väliaikaisesti esimerkiksi tietokoneen USB-liitäntään asennettavia ja kannettavia. Viimeisimpiä kutsutaan usein käsipäätteiksi ja niissä on hyvin usein mukana myös viivakoodien lukuominaisuus.

RFID-lukijoita on kiinteästi asennettavia, väliaikaisesti esimerkiksi tietokoneen USB-liitäntään asennettavia ja kannettavia. Viimeisimpiä kutsutaan usein käsipäätteiksi ja niissä on hyvin usein mukana myös viivakoodien lukuominaisuus.

Myös erilaiset aluevalvontaan, paikannukseen ja kulkusuunnan havaitsemiseen tarkoitetut lukijalaitteet on hyvin usein koteloitu antennien kanssa samaksi rakenteeksi.

RFID-lukijalaite voi olla toteutettu myös siten, että varsinaisen RFID-lukijan ja antennin lisäksi käytetään Bluetooth-liitäntäistä kännykkää tai tablettia käyttöliittymänä.

rfid-lukijoita
Kuvia RFID-lukijoista

RFID-antennit

Antennit voidaan luokitella esimerkiksi taajuusalueen, käyttötarkoituksen, lukuetäisyyden ja polarisaation perusteella.

Se mitä aiemmin on sanottu taajuusalueista, pätee myös RFID-antenneihin.

Polarisaatio

Antennien polarisaatio liittyy siihen missä kulmassa antennin tuottama sähkökenttä on suhteessa maan pintaan.

Antenni voi olla joko lineaarisesti polarisoiva tai ympäripolarisoiva. Lineaariantenni voi olla pysty- tai vaakapolarisoiva.

Antennia asennettaessa on huomioita, että myös tagi on vastaavassa asennossa. Jos RFID-tunnisteen paikka vaihtelee, kannattaa valita ympäripolarisoiva antenni.

Lukuetäisyys

Antenneja on karkeasti kahdenlaisia; lähikenttäantenneja ja kaukokenttäantenneja.

Lähikenttäantennit nimensä mukaisesti on tarkoitettu kohteisiin, joissa lukeminen tapahtuu läheltä, yleensä muutaman sentin, korkeintaan muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä.

Tunnisteiden lukeminen läheltä perustuu enemmän magneettikenttään kuin sähkökenttään.

Tämän vuoksi useimmissa RFID-tunnisteissa on erityinen lähikenttäsilmukka.

Tyypillisiä käyttökohteita lähikenttäantenneille ovat tilaaminen, maksaminen, oven avaus ja yleensäkin tarkka tietyn yksilön tunnistaminen.

Tyypillisiä käyttökohteita lähikenttäantenneille ovat tilaaminen, maksaminen, oven avaus ja yleensäkin tarkka tietyn yksilön tunnistaminen.

Hyvin usein esitetty kysymys on se, kuinka kaukaa lukeminen tapahtuu.

Erittäin hyvissä olosuhteissa hyvien passiivisten RFID-tunnisteiden lukeminen onnistuu Euroopassa sallituilla maksimitehoilla lähes 20 metrin päästä. Kuitenkin todellisissa käytännön sovelluksissa oleellista ei ole maksimi lukuetäisyys, vaan pikemmin se, että voidaan lukea luotettavasti se mitä halutaan ja voidaan jättää lukematta se, mitä ei haluta lukea.

gif