Yleistä

RFID-tekniikkana

RFID (Radio Frequency IDentification) on tekniikkana jo kymmeniä vuosia vanha ja sen juuret ulottuvatkin aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Tuolloin teknologiaa hyödynnettiin jo lentokoneiden tunnistamisessa.

Yleisesti käytettyjä termejä ovat myös etätunnistus ja saattomuisti.

Nettisivuillamme käsittelemme pääasiassa RFID-tekniikan UHF- ja HF-taajuusalueita. Yleensä kun puhutaan RFID-tekniikasta, sillä tarkoitetaan juurikin UHF-taajuusalueen sovelluksia, vaikka se ei aivan koko totuus olekaan. Vastaavasti taas NFC-sovelluksista puhuttaessa yleensä tarkoitetaan HF-taajuudella toimivia sovelluksia.

Miksi RFID?

Etätunnistus tulee usein puheeksi, kun halutaan automatisoida, nopeuttaa ja parantaa jäljitettävyyttä eri toiminnoissa.
Alla olevassa taulukossa on vertailtu viivakoodin ja RFID:n (UHF-taajuus) ominaisuuksia.
Viivakoodi RFID (UHF-taajuusalue)
Näköyhteys Vaatii näköyhteyden luettaessa Ei tarvitse suoraa näköyhteyttä
Luenta Luetaan yksi kerrallaan Voidaan lukea useita samanaikaisesti
Lukuetäisyys Usein verrannollinen viivakoodin kokoon Tunnisteen koko ei muutu merkittävästi lukuetäisyyden kasvaessa
Sisältö Kaikki tieto luettavissa Osa tiedoista voidaan salata
Sisällön muokkaus Tieto vain luettavissa Tietoa voidaan muokata
Luentaolosuhteet Lika ja vauriot vaikeuttavat luentaa Kestävyyteen voidaan vaikuttaa koteloinnilla
Turvallisuus Sisältö helposti kopioitavissa Vaikea väärentää
Luennan kohdistaminen Yksittäisen viivakoodin lukeminen helppoa Mikäli tunnisteita on useita vierekkäin, tietyn tunnisteen lukeminen metrien päästä on haasteellista
Muuta Viivakoodia ja RFID-tunnistetta käytetään usein yhdessä. Esimerkiksi niin, että kuormalava on merkattu RFID-tunnistein ja lavalla olevat tuotteet viivakoodein.

Standardit ja taajuudet

RFID-järjestelmiä on kehitetty eri tarpeisiin. Siitä, ja myös yleisestä tekniikan kehityksestä johtuen on olemassa kymmeniä erilaisia standardeja ja sovelluksia. Standardit mahdollistavat usean eri valmistajan laitteiden sekä tunnisteiden yhteensopivuuden. Maakohtaisesti ne saattavat toimia vielä eri taajuuksilla. Tietoa maakohtaisesti määritetyistä taajuuksista löytyy GS1:n sivuilta
Avainsanoja standardeihin liittyen: ISO-standardit, EPCglobal, ETSI, FCC, Gen2, GS1
Nimitys / Taajuusalue Standardi Tyypillinen lukuetäisyys Sovelluskohteita
LF / 125 kHz ISO 18000-2 < 1 metri Kulunvalvonta
HF / 13,56 MHz ISO 14443 A/B Käytännössä kosketuksesta Lähimaksaminen, tilaaminen, kulunvalvonta
HF / 13,56 MHz ISO 15693 < 1 metri Logistiikka, kirjastot
433 MHz ISO/IEC 18000-7 < 200 metriä Konttien seuranta, RFID-paikannus
UHF / 865-956 MHz Gen2 < 10 metriä Logistiikka
UHF / 2,45 GHz     Tietullit, ajoneuvotunnistus
Taulukko taajuuksista ja standardeista.

Luentaan vaikuttavia tekijöitä

Jos tavanomainen tarratunniste kiinnitetään metallipintaan, se ei toimi. Vastaavasti taas nesteen/metallin lävitse ei pystytä tunnistetta lukemaan. Nämä asiat selittyvät fysiikan laeilla.
Silloin kun tunniste halutaan kiinnittää metallipintaan, on valittava ko. tarkoitukseen soveltuva tunnistetyyppi.
Metallin päältä toimivissa tunnisteissa on usein ohut ferriittikerros eristämässä tunnistetta metallista. Sama vaikutus saadaan sellaisella koteloinnilla, jossa varsinainen tunniste erotetaan metallipinnasta.
Teollisuuden käyttötarkoitukseen on olemassa kestävämpiä tyypillisesti hyvin koteloituja tunnisteita, joissa on hyvä IP-luokitus, hyvät kiinnitysominaisuudet sekä soveltuvuus metallipintoihin. Metallisia/nestettä sisältäviä tuotteita tunnistaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tunnistuspaikkaa valittaessa.
Metallisen kuljetuskärryn tunnistaminen pystytään suorittamaan luotettavasti. Haasteita tulee kun kuljetuskärryn sisällä olevat metalliset tai nestettä sisältävät kappaleet halutaan tunnistaa "massaluentana". Tuolloin kappalekohtainen tunniste jää helpostin toisen vastaavanlaisen varjoon ja estää luennan. Jos taas puinen kuormalava sisältää jotakin huokoista materiaalia, tilanne on aivan toinen.