Viivakoodi, QR-koodi vai RFID: kumpi tunnistetekniikka sopii varastoosi

Tunnistetekniikka valitaan usein ensin, ja käyttötarve mietitään vasta sen jälkeen. Tämä on väärä järjestys, ja se johtaa helposti tilanteeseen, jossa valittu tunniste ei sovi käytännön olosuhteisiin. Oikea lähtökohta on ymmärtää ensin, mitä varastossa tapahtuu, kuka lukee tunnisteita, millaisissa olosuhteissa ja kuinka usein. Vasta sen jälkeen tekniikka valitsee itse itsensä. Jos et ole varma, missä varastonhallintasi tällä hetkellä seisoo, kannattaa tutustua varastonhallinnan neljä tasoa käsittelevään katsaukseen ennen kuin jatkat eteenpäin. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä viivakoodi, QR-koodi ja RFID oikeasti tarkoittavat, millä perusteella niistä valitaan ja milloin niitä kannattaa käyttää rinnakkain.

Kolme tunnistetekniikkaa ja mitä ne oikeasti tekevät

Jokaisessa tunnistetekniikassa on sama perusajatus: nimikkeeseen tai henkilöön kiinnitetään tunniste, joka kertoo lukijalaitteelle, mistä on kyse. Ero syntyy siitä, miten tieto on tallennettu, miten se luetaan ja mitä lukeminen edellyttää.

Viivakoodi

Viivakoodi on rivi mustia viivoja ja valkoisia välejä, joiden leveyden vaihtelu koodaa numeerisen tai aakkosnumeerisen tunnisteen. Lukeminen tapahtuu optisella skannerilla tai älypuhelimen kameralla. Tunniste on nähtävä selkeästi, ja skanneri on osoitettava suoraan viivakoodiin.

Viivakoodi sopii erinomaisesti tilanteisiin, joissa nimikkeet käsitellään yksi kerrallaan ja tunniste on helppo pitää näkyvillä. Se on halpa kiinnittää, se toimii lähes kaikissa järjestelmissä ja sen lukeminen onnistuu tavallisella käsipäätteellä tai puhelimella. Rajoite on se, että viivakoodi ei toimi, jos se on likainen, rypistynyt tai peitossa. Lisäksi se sisältää vain sen tiedon, joka siihen on painettu, eikä tietoa voi päivittää jälkikäteen. Lisätietoa viivakoodin liittäminen pienvaraston saldonseurantaan selventää, miten tekniikka kytkeytyy käytännön saldonseurantaan.

QR-koodi

QR-koodi on kaksiulotteinen kuvio, joka muistuttaa pikselöityä neliötä. Se tallentaa huomattavasti enemmän tietoa kuin tavallinen viivakoodi, ja sen voi lukea mistä kulmasta tahansa. Lukeminen onnistuu älypuhelimen kameralla tai erillisellä 2D-skannerilla, eikä laitteen tarvitse olla tarkasti kohdistettuna.

QR-koodin vahvuus on joustavuus. Siihen voi koodata linkin, tuotetiedot tai varastopaikan tunnisteen, ja se sopii hyvin tilanteisiin, joissa käytetään kuluttajatason laitteita, kuten puhelimia tai tabletteja. Rajoite on sama kuin viivakoodissa: tunniste on näkyvissä ja puhdas, jotta se luetaan luotettavasti. QR-koodi ei myöskään sovellu tilanteisiin, joissa tuotteet on luettava nopeasti suurina erinä ilman manuaalista skannausta.

RFID ja NFC

RFID-tunniste on pieni siru, joka lähettää tietonsa radioaalloilla, kun se tulee lukijan kentän vaikutusalueelle. Tunnistetta ei tarvitse nähdä eikä skannerilla osoittaa suoraan. Nimikkeiden RFID-tunnisteet toimivat tyypillisesti UHF-taajuudella, mikä mahdollistaa usean tunnisteen samanaikaisen lukemisen kerralla ilman, että jokainen nimike käsitellään erikseen. Tarkempi kuvaus tekniikan toiminnasta löytyy artikkelista miten RFID-tekniikka toimii varastonhallinnassa.

NFC on RFID:n lyhytkantamainen erikoistapaus. Se toimii samalla periaatteella, mutta lukuetäisyys on lyhyt, käytännössä muutamien senttimetrien luokkaa. Tämän vuoksi NFC soveltuu erityisesti henkilön tunnistamiseen: työntekijä tunnistautuu koskettamalla omaa kulkukorttia tai tunnistetta lukijaan. NFC-tunnistetta käytetään siis usein ihmisen, ei nimikkeen, tunnistamiseen.

RFID:n vahvuus on nopeus ja automaatio. Rajoite on se, että metalli ja nesteet häiritsevät radioaaltoja, joten tekniikka ei sovi sellaisenaan kaikkiin olosuhteisiin ilman etukäteistestausta.

Neljä kysymystä, jotka ratkaisevat valinnan

Tunnistetekniikan valinta ei vaadi tekniikkaosaamista. Se vaatii tarkan kuvan siitä, mitä varastossa tapahtuu. Neljä kysymystä auttaa löytämään oikean suunnan.

Luetaanko yksi nimike kerrallaan vai monta yhtä aikaa?

Jos jokainen nimike käsitellään erikseen, esimerkiksi keräilyn tai vastaanoton yhteydessä, viivakoodi tai QR-koodi riittää hyvin. Skannaus tapahtuu manuaalisesti, ja yksi luku kerrallaan on täysin toimiva tapa.

Jos taas halutaan inventoida kokonainen hylly, kaappi tai lava kerralla ilman manuaalista skannausta, RFID on ainoa tekniikka, joka sen mahdollistaa. Tämä ero on merkittävin yksittäinen tekijä valinnan kannalta. Lisätietoa löytyy artikkelista RFID ja manuaalinen inventointi kustannusvertailussa. Vastaus tähän kysymykseen ohjaa useimmiten joko viivakoodin tai RFID:n suuntaan.

Ovatko nimikkeet metallia tai kosketuksissa nesteiden kanssa?

Viivakoodi ja QR-koodi ovat optisia tunnisteita. Ne eivät välitä siitä, onko nimike metallia vai muovia, kunhan tunniste itse pysyy puhtaana ja ehjänä. Tämä tekee niistä luotettavia monissa teollisuusympäristöissä, joissa nimikkeet ovat raskaita tai likaisia.

RFID-tunnisteet sen sijaan ovat herkkiä metallin ja nesteiden vaikutukselle. Metalliset nimikkeet heijastavat radioaaltoja tavalla, joka voi häiritä lukemista, ja nesteet voivat vaimentaa signaalia. Tähän on olemassa erityisiä metallipintaan sopivia tunnisteita, mutta ne vaativat etukäteistestauksen. Jos varastosi nimikkeet ovat pääosin metallia, RFID ei välttämättä toimi ilman lisäselvityksiä. Vastaus tähän kysymykseen ohjaa usein viivakoodin tai QR-koodin suuntaan.

Kuka lukee tunnisteita ja millaisella laitteella?

Jos tunnisteiden lukeminen tapahtuu tavallisella älypuhelimella tai tabletilla, QR-koodi on luontevin valinta. Se ei edellytä erillistä lukijalaitetta, ja lähes kaikki nykyaikaiset puhelimet lukevat sen suoraan kameralla.

Jos käytössä on erillinen käsipääte tai viivakoodinlukija, tavallinen viivakoodi toimii yhtä hyvin ja on usein yksinkertaisempi hallita. RFID puolestaan vaatii oman lukijansa, joka on erilainen laite kuin optinen skanneri. Jos organisaatiolla ei ole RFID-lukijoita eikä niihin ole budjettia, tekniikan käyttöönotto on isompi askel. Vastaus tähän kysymykseen ohjaa usein QR-koodin tai viivakoodin suuntaan.

Kuinka usein nimikkeiden tiedot muuttuvat?

Viivakoodi ja QR-koodi ovat staattisia: niihin painettu tieto ei muutu. Jos nimikkeen tiedot muuttuvat, tunniste on vaihdettava. Tämä sopii hyvin vakionimikekannoille, joissa tuotteet pysyvät samoina vuodesta toiseen.

RFID-tunniste voidaan ohjelmoida uudelleen, jos se on kirjoitettavaa tyyppiä. Lisäksi RFID-järjestelmässä tieto elää taustajärjestelmässä, ei itse tunnisteessa, joten nimikkeen tietoja voi päivittää ilman fyysistä tunnisteen vaihtoa. Tämä on etu tilanteissa, joissa varastossa on paljon muuttuvaa tietoa tai nimikkeet kiertävät eri käyttötarkoituksissa. Vastaus tähän kysymykseen ohjaa usein RFID:n suuntaan, jos muutoksia on paljon.

Tekniikat rinnakkain

Alla oleva vertailu tiivistää kolmen tunnistetekniikan keskeiset erot. Taulukko ei kerro, mikä on paras, sillä oikea valinta riippuu aina käyttötilanteesta. Se kertoo, missä kukin tekniikka loistaa ja missä se alkaa tökkiä.

Huomaa, että NFC on nostettu omaksi rivikseen, vaikka se on teknisesti RFID:n alatyyppi. Käytännössä NFC:llä on varastonhallinnassa oma selkeä roolinsa, joka eroaa tavallisesta RFID-nimikeseurannasta.

Tekniikka	Lukutapa	Vahvuus	Ei sovi, kun
Viivakoodi	Optinen skanneri tai puhelin	Halpa, laajasti tuettu	Tunniste on likainen tai piilotettu
QR-koodi	Puhelimen kamera tai 2D-skanneri	Toimii kuluttajalaitteilla	Tarvitaan massaluku tai automaatio
RFID	Radioaalto, ei näköyhteyttä	Monta nimikettä yhtä aikaa	Metalliset nimikkeet ilman testausta
NFC	Lähikosketus lukijaan	Henkilön tunnistaminen	Nimikeseuranta suuressa volyymissa

Milloin tekniikoita kannattaa yhdistää

Yksi yleinen harhaluulo on, että varastossa pitää valita yksi tunnistetekniikka ja pitäytyä siinä. Todellisuudessa useamman tekniikan yhdistelmä on sääntö eikä poikkeus. Eri tunnisteet palvelevat eri tarkoituksia, ja hyvin suunniteltu järjestelmä hyödyntää kutakin siellä, missä se toimii parhaiten.

Tyypillinen yhdistelmä toimii näin. Nimikkeet merkitään viivakoodilla tai RFID-tunnisteella riippuen siitä, tarvitaanko massalukua vai riittääkö yksittäinen skannaus. Varastopaikat, hyllyt ja lokerot saavat omat tunnisteensa, usein QR-koodin, jonka avulla järjestelmä tietää, mihin nimike on viety. Henkilö tunnistautuu NFC-tunnisteella, esimerkiksi kulkukortilla tai avaimenperällä, jolloin jokainen tapahtuma kohdistuu oikealle käyttäjälle.

Tämä kolmikerros, nimike, paikka ja henkilö, on se rakenne, joka tekee varastonhallinnasta luotettavan. Kun kaikki kolme on tunnistettu, tiedetään, mitä otettiin, mistä otettiin ja kuka otti. Ilman yhtä näistä kerroksista jää aukko, joka täytetään arvauksilla tai jälkikäteen tehtävällä selvitystyöllä.

Käytännön esimerkki siitä, miten eri tunnistetekniikkoja voidaan yhdistää vaativassa ympäristössä, löytyy artikkelista tunnistetekniikan käyttö vaativassa ympäristössä. Yhdistelmäratkaisut eivät ole monimutkaisempia kuin yhden tekniikan ratkaisut, jos järjestelmä on suunniteltu alusta alkaen tukemaan niitä.

Yleisimmät virheet tunnistetekniikan valinnassa

Tunniste valitaan ennen kuin tiedetään, mitä sillä luetaan. Tämä on yleisin virhe, ja se toistuu yllättävän usein. Joku kuulee, että RFID on moderni ratkaisu, ja päättää ottaa sen käyttöön ennen kuin on selvitetty, sopiiko se olosuhteisiin. Tai viivakoodi valitaan, koska se on tuttu, vaikka tarve olisi massaluvulle. Tekniikka pitää valita käyttötarpeen perusteella, ei toisin päin.

Metallin ja nesteen vaikutusta ei testata etukäteen. RFID toimii loistavasti monessa ympäristössä, mutta metalliset nimikkeet ja nesteet voivat häiritä signaalia. Tämä on tiedossa, mutta silti testaus jätetään usein tekemättä ennen hankintapäätöstä. Testaus on yksinkertaista ja edullista verrattuna siihen, että järjestelmä ei toimi käyttöönottovaiheessa.

Tunniste kiinnitetään kohtaan, josta se kuluu pois. Viivakoodi tai QR-koodi painetaan tarran pintaan, ja tarra kiinnitetään nimikkeen pohjaan tai sivuun. Jos kyseinen kohta on se, johon nimike nojaa tai jota hangataan joka käytön yhteydessä, tunniste kuluu lukukelvottomaksi nopeasti. Tunnisteen sijoituspaikka pitää miettiä yhtä huolellisesti kuin itse tekniikan valinta.

Tunnisteiden kiinnitystyön määrää aliarvioidaan. Jos varastossa on tuhansia nimikkeitä, jokainen niistä tarvitsee tunnisteen. Kiinnittäminen vie aikaa, ja se on työtä, joka tehdään kerran mutta joka on tehtävä huolellisesti. Tämä työmäärä jätetään usein laskematta, kun arvioidaan käyttöönottoprojektin vaatimuksia.

Tunnistetekniikan valinta osana varastonhallintaa

Tunniste on vain yksi palanen varastonhallinnassa. Se on tärkeä palanen, mutta se toimii vasta, kun taustalla on järjestelmä, joka kerää, tallentaa ja näyttää tunnisteiden tuottaman tiedon. Ilman toimivaa taustajärjestelmää tunniste on pelkkä tarra tai siru ilman merkitystä.

Olemme Aksulitilla rakentaneet varastonhallintaratkaisuja, jotka tukevat kaikkia kolmea tunnistetekniikkaa. Simple Cabinet on lukittu älykaappimme, jossa jokainen otto kohdistuu tunnistautuneeseen käyttäjään. Simple Storage on varaston yhteyteen asennettava itsepalvelupiste-ratkaisumme, jonka läpi kuljetettavat tuotteet skannataan RFID-tunnisteilla, ja henkilö tunnistautuu NFC-tunnisteella. Molemmat ratkaisut keräävät tapahtumat Simple Cloud -taustajärjestelmäämme, josta hallinta ja raportointi tehdään.

Oikea tunnistetekniikka löytyy parhaiten silloin, kun käymme läpi yhdessä, mitä varastossasi tapahtuu ja mitä tietoa tarvitset. Jokainen varasto on erilainen, ja siksi emme suosittele yhtä ratkaisua kaikille. Ota meihin yhteyttä, niin mietitään yhdessä, mikä tekniikka sopii juuri sinun tilanteeseesi.